Finlex - Etusivulle
Ennakkopäätökset

11.6.1997

Ennakkopäätökset

Korkeimman oikeuden verkkosivuilla ja vuosikirjassa julkaistut ratkaisut kokoteksteinä v. 1980 alkaen. Vuosilta 1926-1979 näkyvissä on ainoastaan otsikko tai hakemistoteksti.

KKO:1997:82

Asiasanat
Vahingonkorvaus - Henkinen kärsimys
Pakottaminen
Tapausvuosi
1997
Antopäivä
Diaarinumero
R96/1130
Taltio
1957
Esittelypäivä

Ään.

Vastaaja tuomittiin törkeästä petoksesta, johon syyllistyessään hän oli lievää väkivaltaa ja väkivallan uhkaa käyttäen pakottanut asianomistajan allekirjoittamaan myytäväksi tarkoitetun auton rekisteriotteen ilmoitusosan ja lyömään siihen myyjäliikkeen leiman. Vastaaja velvoitettiin suorittamaan asianomistajalle korvausta henkisestä kärsimyksestä, jota pakottaminen oli hänelle aiheuttanut. Vahingonkorvausvelvollisuuden kannalta ei ollut merkitystä sillä, että pakottamista ei luettu vastaajan syyksi erillisenä rikoksena.

VahL 5 luku 6 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Lahden käräjäoikeuden tuomio 6.11.1995

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän ja asianomistajien syytteestä selvitetyksi, että A oli erehdyttänyt B:tä siten, että hän oli ilmoittanut keksityn henkilön olevan kiinnostunut B:llä myytävänä olleen MercedesBenz Coupe 500 -merkkisen auton ostamisesta. Selittäen käyvänsä näyttämässä autoa ostajalle A oli saanut ajoneuvon käyttöönsä Lahdessa 11.7.1994. A:n huomattua, ettei auton luovutuspapereissa ollut B:n allekirjoitusta, A oli ottanut B:n kyytiinsä. Sen jälkeen A oli tarttunut B:tä niskasta ja vetäissyt hänet itseensä päin sekä uhkaavassa tarkoituksessa viitannut B:n lapsiin. Näin A oli pakottanut B:n allekirjoittamaan auton rekisteriotteen ilmoitusosan ja varustamaan sen auton omistajan Lähirakennus Oy:n leimalla.

Allekirjoituksen jälkeen A oli antanut edelleen ymmärtää, että kauppa syntyy. A ei ollut kuitenkaan lupaamallaan tavalla auton hintaa maksanut. Sen sijaan A oli välittömästi auton luovutustodistuksen saatuaan yhdessä kanssasyytetyn C:n kanssa rekisteröinyt auton C:n nimiin. C oli myöhemmin samana iltana ajanut auton Ruotsiin. A ja C olivat suunnitelleet rikoksen yhdessä ja hyöty rikoksesta oli tullut C:lle.

Rikoksen kohteena olleen auton arvo oli 300 000 -400 000 markkaa. Petoksella oli siten tavoiteltu huomattavaa hyötyä ja petos oli, ottaen myös huomioon sen suunnitelmallisuus, kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Näillä perusteilla käräjäoikeus tuomitsi A:n ja C:n kummankin törkeästä petoksesta rangaistukseen. Käräjäoikeus katsoi, ettei A:n käyttämää väkivaltaa ja uhkausta kokonaisuutena arvostellen ollut pidettävä niin vakavana, että A olisi menettelyllään syyllistynyt ryöstöön. Kyseinen väkivalta ja uhkaus olivat kuitenkin loukanneet B:n vapautta siten, että siitä oli aiheutunut hänelle henkistä kärsimystä. Ottaen huomioon käytetyn väkivallan ja uhkauksen vähäisyyden käräjäoikeus velvoitti A:n ja C:n yhteisvastuullisesti suorittamaan B:lle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä oikeuden kohtuulliseksi harkitsemat 10 000 markkaa. Tämän ohessa käräjäoikeus velvoitti A:n ja C:n suorittamaan kansaneläkelaitokselle, joka oli maksanut B:lle järkytystilan aiheuttaman työkyvyttömyyden johdosta päivärahaa, yhteisvastuullisesti korvauksena päivärahojen määrän 65 966,20 markkaa.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 20.8.1996

Hovioikeus, jossa A haki muutosta, totesi, että lääkärinlausunnon mukaan B:llä oli todettu traumaperäinen stressireaktio. B oli toistuvasti nähnyt syytteessä selostettuun tapaukseen liittyviä painajaisunia. Hovioikeus katsoi, että lääkärinlausunnossa kuvattu järkytystila oli aiheutunut A:n ja C:n rikoksesta. Koska sama järkytystila oli aiheuttanut B:lle myös työkyvyttömyyttä, jonka vuoksi hänelle oli maksettu sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa, A ja C olivat velvollisia korvaamaan kansaneläkelaitokselle sen B:lle maksamien päivärahojen määrän. Henkisen kärsimyksen osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut.

Näillä perusteilla hovioikeus jätti käräjäoikeuden tuomion pysyväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 12.12.1996 korvausten osalta. Kysymys valitusluvan myöntämisestä muulta osin on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä.

Virallinen syyttäjä, B ja kansaneläkelaitos ovat kukin antaneet pyydetyn vastauksen. B on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

Korkein oikeus on 13.12.1996 määrännyt, ettei hovioikeuden tuomiota ollut toistaiseksi pantava täytäntöön tai täytäntöönpanoa jatkettava.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.6.1997

Käsittelyratkaisu

A:lle ei myönnetä valituslupaa enemmälti kuin jo on myönnetty.

Pääasia

Perustelu

A on kohdistanut B:hen käräjäoikeuden tuomiossa selostetuin tavoin lievää väkivaltaa ja väkivallan uhkaa. Näin menetellen A on saanut B:n vasten tahtoaan allekirjoittamaan myytäväksi tarkoitetun auton rekisteriotteen ilmoitusosan ja lyömään siihen myyjäliikkeen leiman. Mainittu pakottaminen on aiheuttanut B:lle henkistä kärsimystä, josta A:n on vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n nojalla suoritettava hänelle korvausta. Vahingonkorvausvelvollisuuden kannalta ei ole merkitystä sillä, että A:n syyksi luetun törkeän petoksen tekemisen yhteydessä tapahtunutta pakottamista ei ole luettu hänen syykseen erillisenä rikoksena.

Alemmat oikeudet ovat esitettyjen lääkärinlausuntojen perusteella katsoneet selvitetyksi, että A ja C ovat aiheuttaneet B:lle järkytystilan, josta on seurannut työkyvyttömyys. A ei ole esittänyt perustetta näytön arvioimiseksi toisin.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Muut lausumat

Korkeimman oikeuden antama täytäntöönpanokielto raukeaa.

A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi hänelle vastauksen antamisesta johtuneista kuluista 2 400 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Krogerus: Olen muutoin samaa mieltä kuin enemmistö, mutta katson jääneen näyttämättä, että B:n lähes vuoden kestänyt työkyvyttömyys, josta kansaneläkelaitos on maksanut hänelle korvausta, olisi johtunut A:n B:hen kohdistamasta rikoksesta. Sen vuoksi muutan hovioikeuden tuomiota siten, että vapautan A:n suorittamasta kansaneläkelaitokselle tuomittua vahingonkorvausta 65 966,20 markkaa korkoineen ja oikeudenkäyntikulujen korvausta 1 800 markkaa korkoineen.

Oikeusneuvos Nikkarinen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Krogerus.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Rehn sekä lautamiehet Hiltunen, Huvinen ja Piiponniemi.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppänen, Pasila ja Leena Kartimo. Esittelijä Kimmo Pietilä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen (eri mieltä), Krook, Wirilander, Tulokas ja Krogerus (eri mieltä). Esittelijä Markku Vuorela.

Sivun alkuun